Finnish Veterinary Foundation

Krooninen väsymysoireyhtymä (ME/CFS [myalgic encephalomyelitis/ chronic fatigue syndrome]; G93.3) on pitkäkestoinen ja vaikeasti diagnosoitava sairaus, jolle on tyypillistä voimakas ja pitkäaikainen uupumus sekä heikentynyt rasituksensietokyky. Oireet eivät selity millään muulla fyysisellä tai psykiatrisella sairaudella. Sairauden legitiimistä on kiistelty vuosikymmeniä. Sillä on ollut vaikutuksia niin sairastuneiden hoitoon kuin vertaisryhmistä omaksuttuihin itsehoitokäytäntöihinkin. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan viidentoista kroonista väsymysoireyhtymää sairastavan ravitsemukseen liittyvää puhetta ja kokemuksia siitä, millainen merkitys ravitsemuksella on ollut heidän kuntoutumiseensa ja toimijuuteensa. Tutkimuksessa tarkastellaan myös millaista ravitsemukseen liittyvää tukea sairastuneet ovat saaneet terveydenhuollosta. Tutkimus on laadullinen. Aineistona ovat vuosina 2019, 2022 ja 2023 toteutettujen ryhmäkuntoutusten 1. ja 3. istunto, jotka litteroitiin. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin periaatteita noudattaen. Tuloksissa korostui, että ravitsemuksella oli toimijuudellisesti merkittäviä, kuntoutusta edesauttavia funktioita sairastuneiden kuntoutumisen prosessissa. Ravitsemuksen avulla rakennettiin konkreettisia keinoja kuntoutuksen toteuttamiseen, vahvistettiin osallisuutta ja toivoa kuntoutumiseen. Julkisesta terveydenhuollosta saatua ravitsemusohjausta ei koettu riittävänä, jolloin tukea haettiin verkkoyhteisöstä. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että ravitsemuksen rooli on merkittävä kuntoutusprosessissa niin fysiologiselta, psykologiselta kuin sosiaaliseltakin kannalta tarkasteltuna. Ravitsemuksen avulla sairastunut pyrkii rakentamaan kuntoutumisen potentiaaliaan ja toimijuuttaan. Sairastuneita auttaisi terveydenhuollosta saatu yksilöllistetty ravitsemuspsykologinen tuki, jossa keskityttäisiin ravitsemusohjauksen lisäksi tarkastelemaan ravitsemukseen liittyviä merkityksiä sekä ravitsemuskäyttäytymistä. Tämän avulla voitaisiin vahvistaa sairastuneen kuntoutumiseen suuntautuvaa toimijuutta.

Bean goose (Anser fabalis) harvest in Europe consists of two subspecies, whose conservation statuses are different. However, the proportions of each subspecies in hunting bags are unknown. We studied the subspecies composition among harvested bean geese in Sweden, Finland and Estonia by sequencing a short mitochondrial DNA (mtDNA) region (210 bp). The proportion of taiga bean geese (A. f. fabalis) over two hunting seasons was 94% in Sweden, but only 5.8% and 11% in Estonia and southeastern Finland, respectively. The majority of harvested bean geese in Estonia and southeastern Finland were tundra bean geese (A. f. rossicus), and hence the results show that the Finnish spatio-temporal harvest regulations have successfully managed to focus the harvest mostly to the abundant tundra bean goose. We also detected mitochondrial heteroplasmy, i.e. multiple mtDNA variants within some of the individuals. In addition, we discovered a few exceptional individuals with an mtDNA haplotype belonging to eastern taiga bean goose (A. f. middendorffii) or greater white-fronted goose (A. albifrons), which could be hybrids between bean goose subspecies or interspecific hybrids. Hybrid individuals are a problem to this type of method. We also noted that it was not possible to distinguish bean geese and pink-footed goose (A. brachyrhynchus). Our derived method is more cost-efficient than previously used molecular methods, and could be used to monitor bean goose hunting bag in the future.

Background: Thrombocytopenia is a common hematologic finding in children and adolescents. Immune thrombocytopenia (ITP) is the most common cause of this finding, but the differential diagnosis includes a growing list of genetic disorders. We aimed to report differences in phenotypes of patients with ITP, inherited platelet disorder (IPD)/primary immunodeficiency disorder (PID), and other causes, with a focus on differentiating ITP from inherited thrombocytopenia. Procedure: This retrospective, population-based observational cohort from 2006 to 2020 involved 506 Finnish children under 16 years of age presenting with isolated thrombocytopenia. Results: Of the 506 participants, 79.7% had ITP, 6.7% had IPD/PID, and 13.6% had other causes of thrombocytopenia. A platelet count of ≤12 × 10 9/l best distinguished between ITP and other reasons with a sensitivity of 60% and a specificity of 80%. Among patients with the lowest platelet count of <10 × 10 9/l, 95.9% had ITP, 3.3% had IPD/PID, and 0.8% had other causes. Severe bleeding events were reported in 20 patients (4.0%), but there were no cases of intracranial or fatal bleeding due to thrombocytopenia. Up to 50% of patients with a high suspicion of inherited thrombocytopenia remained without a specific diagnosis despite genetic testing. Conclusions: ITP remains the most common cause of thrombocytopenia. A platelet count of ≤12 × 10 9/l often leads to an ITP diagnosis. Genetic disorders are rare but should be suspected in patients with persisting thrombocytopenia, especially with platelet counts constantly above 12 × 10 9/l, a positive family history, or atypical clinical features.

Wetland habitats are changing under multiple anthropogenic pressures. Nutrient leakage and pollution modify physico-chemical state of wetlands and affect the ecosystem through bottom-up processes, while alien predators affect the ecosystems in a top-down manner. Boreal wetlands are important breeding areas for several waterbird species, the abundances of which potentially reflect both bottom-up and top-down ecosystem processes. Here, we use long-term national monitoring data gathered from c. 130 waterbird breeding sites in Finland from the 1980s to the 2020s. We hypothesised that the physico-chemical state of the waters and increasing alien predator abundance both play a role in steering the waterbird population trends. We set out to test this hypothesis by relating population changes of 17 waterbird species to changes in water chemistry and to regional alien predator indices while allowing species-specific effects to vary with foraging niche (dabblers, invertivore divers, piscivorous divers, herbivores), nesting site, female mass and habitat (oligotrophic, eutrophic). We found niche and nesting site-specific, habitat-dependent changes in waterbird numbers. While the associations with higher phosphorus levels and browning water were in overall positive at the oligotrophic lakes, the numbers of invertivore and piscivore diving ducks were most strongly negatively associated with higher phosphorus levels and browning water at the eutrophic lakes. Furthermore, increased pH levels benefitted piscivores. Invertivore diving duck species nesting on the wetlands had declined most on sites with high alien predator indices. Large herbivorous species and species preferring oligotrophic lakes seem to be successful. We conclude that the large-scale breeding waterbird decline in Finland is closely connected to both bottom-up and top-down processes, where negative associations are emphasised especially at eutrophic lakes. Niche-, nest site- and habitat-specific management actions are required to conserve declining waterbird populations. Managing wetlands on catchments level together with alien predator control may provide important approaches to future wetland management.

Onko oppimisen, kielellisten tai sosiaaliskommunikatiivisten taitojen vaikeuksilla yhteyttä palveluskelpoisuusluokkaan kutsunnoissa? Sosiaalinen kanssakäyminen vaatii riittäviä puheen tuottamisen ja ymmärtämisen taitoja, mutta myös pragmaattisia taitoja kielen käytössä eri sosiaalisissa konteksteissa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko oppimiseen liittyvillä, kielellisillä tai sosiaaliskommunikatiivisilla taidoilla yhteys palveluskelpoisuusluokkaan sijoittumiseen Puolustusvoimien kutsunnoissa ja ovatko haasteet kyseisillä taitoalueilla yhteydessä palveluksesta vapauttamiseen tai sen lykkääntymisen. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella syksyllä 2014 Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun, Lapin ja Ylä-Lapin alueiden Puolustusvoimien kutsuntoihin osallistuneilta 18-vuotiailta nuorilta miehiltä (n = 2614). Oppimisen taidoista lukemisen ja kirjoittamisen, kielellisistä taidoista puheen ymmärtämisen ja sosiaaliskommunikatiivisten vaikeuksien sekä palveluksesta vapauttamisen tai sen lykkääntymisen välillä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys. Tulosten perusteella näyttää, että haasteet kyseisillä taitoalueilla ovat voineet olla varusmiespalveluksesta vapautuksen tai lykkäyksen taustalla, vaikka oppimisen, kielellisten tai sosiaaliskommunikatiivisten taitojen vaikeudet eivät itsessään ole riittävä syy vapautukselle tai lykkäykselle. Oppimisen, kielellisten ja sosiaaliskommunikatiivisten taitojen vaikeudet tulisi huomioida kutsunnoissa, sillä niillä voi olla vaikutusta varusmiespalveluksessa menestymiseen. Tulevaisuudessa on tärkeä selvittää kielellisten ja sosiaaliskommunikatiivisten vaikeuksien vaikutuksia palveluskelpoisiksi luokiteltujen miesten varusmiespalvelukseen sekä mahdollisia mekanismeja näiden vaikeuksien ja vapautuksen tai lykkäämisen taustalla.

Pääkirjoitus teemanumeroon Resurssiperiferia elää metsistään?

This research reviews the factors that are associated with the willingness of forest owners to participate in cross-boundary management of capercaillie (Tetrao urogallus) lekking sites. The data were collected with a double-sampling survey that was targeted at Finnish forest owners. Our findings infer that forest owners are quite often willing to participate in cooperative actions, and most interestingly, the opportunity for cooperation seems to increase the interest of forest owners to manage lekking sites. However, achievement of an ecologically and socially valuable cooperative solution would require finding forest owners with similar objectives and properties with suitable ecological values. Our results provide important evidence of how cooperation can inspire forest owners in natural resource management, which will also provide benefits to the wider socio-ecological system.

SummaryWolf populations are recovering and expanding across Europe, causing conflicts with livestock owners. To mitigate these conflicts and reduce livestock damages, authorities spend considerable resources to compensate damages, support damage prevention measures, and manage wolf populations. However, the effectiveness of these measures remains largely unknown, especially at larger geographic scales. Here we compiled incident-based livestock damage data across 21 countries for the years 2018, 2019 and 2020, during which 39,262 wolf-caused incidents were reported from 470 administrative regions. We found substantial regional variation in all aspects of the data, including the primary target species, the density of damages, their seasonal distribution, and their temporal trend. More than half of the variation in damage densities across regions is explained by the area of extensively cultivated habitats occupied by wolves and namely natural grasslands and broad-leaved forests. Regional variation in husbandry practices and damage prevention, while difficult to quantify at a continental scale, appear important factors to further modulate these incidents. As illustrated with detailed data from Germany, for instance, the relationship between the number of wolf units and damages is diminishing over time, suggesting some adaptation of livestock owners and local authorities to their presence, for example by increasing prevention efforts. As we argue, temporal trends of damage incidents, which are robust to variation in data collection across regions, are thus informative about the local intensity of the wolf-human conflict. We estimated increasing trends for the majority of regions, reflecting the current expansion of wolves across the continent. Nonetheless, many of these increases were moderate and for more than one third of all regions, trends were negative despite growing wolf populations, thus indicating that wolf-livestock conflicts can be successfully mitigated with proper management.

Ahdistuneisuushäiriöt ovat yleisimpiä mielenterveyden häiriöitä lapsuus- ja nuoruusiässä. Hoitamattomina ne lisäävät riskiä aikuisiän mielialahäiriöihin, päihteiden käyttöön ja itsemurhiin. Kognitiivinen käyttäytymisterapia on tutkitusti tehokas hoitokeino, mutta sitä on tarjolla liian vähän. Näyttöön perustuvan hoidon saatavuutta on mahdollista lisätä internetissä toteutettavien­ ­interventioiden avulla. Tällainen on Turun yliopistossa kehitetty Huolet hallintaan -hoito-ohjelma. Ohjelma koostuu lapselle ja vanhemmille suunnatuista internetsivustoista ja siihen liittyyvalmentajan viikoittainen puhelinohjaus.