Tämä artikkeli tarkastelee parantumattomasti sairaiden ihmisten toimijuutta analysoimalla hollantilaissuomalaista televisiodokumenttia My Last Words (Viimeiset sanani) narratiivisen analyysin avulla. Dokumentissa seurataan parantumattomasti sairaiden ihmisten elämän viimeisiä kuukausia. Analyysi pohjautuu William Labovin narratiivisen rakenteen teoriaan ja Michael Bambergin kerronnallisen asemoinnin teoriaan. Marian ja Raimon tarinoiden narratiiviset performanssit tarjoavat näkökulman kuolevan toimijuuden kysymyksiin. Vaikka kuoleman kohtaaminen aluksi tuottaa ”kaaoskertomuksen”, puhujat vähitellen palauttavat toimijuuttaan ”etsintäkertomuksen” avulla. Siirtymä sairauden kaaoksesta toimijuuden etsintään ilmenee kamppailuna sosiaalista vastoinkäymistä vastaan ja pyrkimyksenä sovittaa yhteen yksilöllinen ja sosiaalinen. Kuolevan toimijuuden tavoitteena on normalisoida kuolemista.

Artikkelissa pohdin muistin esineitä ja muita ”myttyjä”, joita edesmenneet perheenjäsenet jälkeensä jättävät. Millaista muistia nuo esineet ja materiaalit edesmenneistä kantavat, mitä avaavat, tuovat näkyväksi ja piirtävät esiin. Muistiesineiden, mementojen avulla palautamme mieleen ja pidämme yllä muistoja. Niillä on välittävä tehtävä menneen ja nykyisyyden välillä, ja ne voivat toimia avaimena laajaan henkilökohtaisten, sosiaalisten ja kulttuuristen tietojen verkkoon. Muistiesineet voivat myös toimia ”aikuisten transitionaaliobjekteina” rauhoittaen läsnäolollaan ja antamalla tunteen juurista ja kodista (Gonzales 1995, Hahl,1995, Kokko 2007) Se mitä, ketä ja miten muistamme, materialisoituu näissä esineissä ja niiden avulla pidämme myös edesmenneet luonamme; niihin ”tuntuu latautuneen menneisyyden voimaa” (Mäntylä 2019). Artikkeli on osa taiteellista tutkimusta, jonka lähtökohtana on vuosia sitten perimämme pieni ”Kukkosauna” Outokummun Juojärvellä. Tutkimuksessani olen tarkastellut saunaa, sen esineitä ja ympäristöä saunan aikaa sitten edesmenneen rakentajan autotopografiana (Gonzales 1995). Autotopografia liittyy muistiin, muistamiseen, sekä nostalgiaan ja on sekoitus kuvitteellisia muistoja ja faktuaalista historiaa upotettuna materiaalisiin esineisiin. Vitaalisen materiaalin käsitteen kautta (Bennet 2020) olen myös pohtinut paikan ja esineiden mahdollista olio-voimaa. Artikkelissa esittelen kolme tutkimukseeni liittyvää, muistiin sidottua teoskokonaisuutta, jotka yhdessä tämän artikkelin kanssa hahmottelevat Kukkosaunasta ja sen edesmenneestä rakentajasta eräänlaista topobiografiaa (Karjalainen 2006) tai puista monumenttia. Avainsanat: Muistin esineet, autotopografia, topobiografia, vitaalinen materiaali, taiteellinen tutkimus, monumentti

Denna artikel undersöker det religiösa rättfärdigandet av eutanasi bland det finska evangelisk-lutherska prästerskapet. Jag strävar efter att besvara följande fråga: Vilken typ av religiös motivering använder prästerna för att förklara inställningen till eutanasi? Data består av svar (n=216) på ett elektroniskt frågeformulär som skickades ut till medlemmar i Finlands kyrkas prästförbundet. En tematisk analys gjordes av svaren. Fyra teman utkristalliserades ur svaren som speglar tankar om roller och relationer mellan Gud och människor. ”Livets helighet” lyfter fram synpunkterna relaterade till det unika med mänsklig existens. ”Guds allsmäktighet” visar maktrelationerna mellan Gud och människor. ”Bibelns auktoritet” speglar synsätt där Bibelns regler och undervisning och den kristna läran ses som bindande. ”Den gyllene regeln” betonar ett människocentrerat förhållningssätt. Fynden tyder på att religiöst rättfärdigande av dödshjälp innefattar grundläggande föreställningar om Gud och den mänskliga existensens natur, så som den framträder utifrån etisk argumentation. Dessa uppfattningar sträcker sig djupt in i en persons syn på livet och andlighet, vilket gör det svårt att hitta kompromisser mellan olika åsikter.